Kameravalvontaa koskeva lainsäädäntö

Kameravalvontaa koskevat tai sen käyttöä rajoittavat Suomessa lähinnä rikoslain salakatselua ja -kuuntelua koskevat säännökset (Rikoslaki 24. luku). Lisäksi kameravalvontaa sääntelee henkilötietolaki (523/1999) ja työelämän tietosuojalaki (759/2004). Jotta kameravalvonta olisi sallittua sen tulee täyttää sekä salakatselusäännöksen että henkilötietolain asettamat edellytykset. Tallentamisen jälkeistä tietojen käsittelyä sääntelee henkilötietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö.

Rikoslain mukaan salakatseluun syyllistyy henkilö, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa henkilöä tämän yksityisyyttä loukaten. Salakatselulta suojataan paitsi kotirauhan piiriin kuuluvia alueita, myös esimerkiksi käymälöitä, pukeutumistiloja ja muita vastaavia tiloja. Suoja ulottuu myös virastoihin, toimistoihin ja liikkeisiin silloin, kun ne eivät ole auki yleisölle. Näissä yleisöltä suljetuissa paikoissa oleskelevan katseleminen ja kuvaaminen teknisellä laitteella, kuten videovalvonta- järjestelmällä, on rangaistavaa, jos se tapahtuu oikeudettomasti ja tarkkailtavan yksityisyyttä loukaten. Kameravalvonta ei ole oikeudetonta, kun siihen on saatu tarkkailtavan suostumus tai kun kotirauhan tai julkisrauhan suojaamassa paikassa teknisesti tarkkaillaan oikeudettomasti paikassa oleskelevaa. Luvattomasti aluella olevaa voidaan siis kuvata - myös piilossa olevalla kameralla, kyltit tallentavasta kamera- valvonnasta on kuitenkin oltava näkyvillä.

Myös laissa yksityisyyden suojasta työelämässä (2004/759) on säännöksiä kameravalvonnasta. Työnantaja saa lain mukaan käyttää kameravalvontaa työtiloissa mm. työntekijöiden ja muiden tiloissa oleskelevien henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseksi, omaisuuden suojaamiseksi tai tuotantoprosessien asianmukaisen toiminnan valvomiseksi sekä turvallisuutta, omaisuutta tai tuotantoprosessia vaarantavien tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi tai selvittämiseksi. Kameravalvonnan on oltava avointa: kameravalvonnasta ja sen toteuttamistavasta on ilmoitettava näkyvällä tavalla niissä tiloissa, joihin kamerat on sijoitettu.

Jos kameravalvonnassa kerätään ja tallennetaan tietoa, tulee henkilötietolaki sovellettavaksi. Kuva on henkilötietolain mielessä henkilötieto, jos henkilö on siitä tunnistettavissa. Näin ollen kameratallenteet muodostavat yleensä henkilö- tietorekisterin. Laki edellyttää, että missä tahansa paikassa tapahtuvan kameravalvonnan tulee olla rekisterinpitäjän toiminnan kannalta asiallisesti perusteltu. Tarpeeton tallentaminen on siis laissa kielletty, mutta tallentaa voidaan, kunhan tarve tallentamiselle on perustellusti määritelty.

Henkilötietolaki edellyttää myös kameravalvonnasta ilmoittamista. Ihmisten tulisi tietää kameravalvonnasta voidakseen varautua siihen. Ilmoituksesta olisi syytä näkyä myös, tallentaako kameravalvontajärjestelmä. Lisäksi tarkkailtavien saatavilla on oltava rekisteriseloste, josta ilmenee kameravalvonnan perustiedot ja vastuuhenkilöt (ks.  tietosuojavaltuutetun mallilomake rekisteriselosteesta).

Lähteet:
Tietosuoja ja tekniset valvontajärjestelmät. Turva-alan yrittäjät Ry. Kustantaja: Sähköinfo Oy. Espoo 2005.
Henkilötietolaki 22.4.1999/523. Finlex.
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 13.8.2004/759. Finlex.
Kameravalvonnan oikeudellinen sääntely. Oikeusministeri Johannes Koskisen puhe Turvatekniikka-seminaarissa Espoossa 24.1.2001.